Kun saavut TPC Sawgrassiin, tuntuu kuin olisit astunut golfarin uneen. Ikoninen klubitalo, pukuhuoneet, Players Pub 17, virheettömät viheriöt ja väylät – kaikki huokuvat mainetta ja kunniaa. Se on paikka, jossa golflegendat ovat tehneet historiaa ja jossa kaltaiseni tavanomainen golfari voi kokea jotain täysin unohtumatonta.
Osana RGV Tour 2.0 -kiertuetta meillä oli mahdollisuus pelata TPC Sawgrassissa #PLAYDAYn merkeissä. Oli upea kokemus olla osa tapahtumaa, joka tuo esiin golfin positiivista vaikutusta ihmisten elämään, erityisesti nuorempaan sukupolveen. Sen lisäksi, että pääsimme pelaamaan yhdellä maailman ikonisimmista golfkentistä, saimme myös tukea First Tee – North Florida -järjestön tärkeää työtä. Päivän isäntänä toimi Len Mattiace, kaksinkertainen PGA Tourin voittaja ja vuoden 2003 Mastersin kakkonen. Emme olisi voineet parempaa isäntää toivoa ja mitä tarinoita saimmekin kuulla koko päivän.
Itse olin haltioissani TPC Sawgrassiin saapumisestamme alkaen. Kaikki oli vielä kauniimpaa paikan päällä kuin televisiossa, ja tunnelma oli kuin jostain sadusta. Minuun eivät tehneet vaikutusta ainoastaan klubitalo, ympäristö, palvelut tai kaksi kertakaikkisen upeaa golfkenttää, vaan myös ihmiset. Kaikki henkilökunnasta muihin golfareihin olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. On selvää, että TPC Sawgrass on enemmän kuin pelkkä golfklubi: Se on pelaajien koti.
(Patrick on ottanut tässä blogikirjoituksessa käytetyt kuvat samana päivänä!)
Aamu alkoi, kun tiiasimme Dye’s Valley Course -kentällä, joka oli jo The RGV Tour 2.0 -kiertueen 139. kenttä. Kenttä oli maineensa veroinen ja tarjosi meille haastavan, mutta nautinnollisen golfkierroksen. Jokainen reikä tarjosi oman haasteensa, mutta se oli vasta lämmittelyä varsinaista päivänpäätapahtumaa, Players Stadium Coursea, varten.
TPC Sawgrassin Stadium Course on epäilemättä yksi maailman ikonisimmista ja haastavimmista golfkentistä. Jokainen reikä on todellinen mestariteos, joka edellyttää pelaajalta tarkkuutta ja strategista ajattelua. Kenttä on suunniteltu siten, että se haastaa golfarin pelin kaikki osa-alueet tiiltä viheriölle. Golf Digest -lehden viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan noin 10-tasoituksen golfarit pelaavat siellä yleensä 5–10 lyöntiä korkeamman tuloksen mitä normaalisti. Eli Suomeksi sanottuna sinne 90 pintaan. Tämän luettuani tunsin itseni entistäkin ylpeämmäksi tuloksestani Players Stadium Course -kentällä, jossa pelasin 84, eli 12 yli parin. Minulle, jolla on tasoitus 9,2, se oli haastava, mutta palkitseva kokemus.
Päivän aikana en voinut olla ihmettelemättä jokaisen reiän kauneutta ja monimuotoisuutta. Täydellisesti hoidetut väylät ja viheriöt, strategisesti sijoitetut bunkkerit ja vesiesteet sekä korkeat tammet lisäsivät kentän lumoa.
Jokainen reikä asetti aivan uudenlaisia haasteita, ensimmäisten reikien kapeista väylistä aina 17. reiän kuuluisaan saariviheriöön. Pelatessamme minusta tuntui todella siltä kuin olisin elänyt golfarin unelmaa.
TPC Sawgrassin 17. reikä on yksi legendaarisimmista golfrei’istä. Viheriötä ympäröi vesi, eikä ole ollenkaan harvinaista, että huippupelaajatkin lyövät välillä pallonsa veteen. Päivän aikana kuulimme monia tarinoita tuosta 17. reiästä. Saatat muistaa esimerkiksi vuoden 2015 Players Championshipin. Neljännellä playoff-reiällä Rickie Fowler pisti lyöntinsä noin puoleentoista metriin reiästä. Hän teki birdien, pudotti Kevin Kisnerin ja nappasi uransa toisen PGA Tourin voiton. Ottaen huomioon tilanteen, reiän haasteellisuuden ja lipun paikan, on tämä mielestäni yksi kaikkien aikojen golflyönneistä.
Kaikki hetket TPC Sawgrassin 17. reiällä eivät ole kuitenkaan päättyneet onnellisesti. Vuonna 2013 Sergio Garcia jakoi kärkisijaa 17. reiällä The Players Championshipin päätöskierroksella. Paineen alla hän löi kaksi palloa veteen, ja kirjasi lopulta seiskan korttiin eli neljä yli parin. Vuonna 1998 päivän isäntämme Len Mattiace oli samassa tilanteessa. Lenin avauslyönti 17. väylällä päätyi veteen, ja dropin jälkeen hänen seuraava lyöntinsä löysi pienen ikonisen saaribunkkerin. Valitettavasti lyönti bunkkerista valui myös veteen, mikä johti murheelliseen kahdeksan lyönnin tulokseen kyseisellä reiällä.
Tämä vain osoittaa, millainen kyky 17. reiällä on koetella jopa maailman taitavimpia ja kokeneimpia golfareita.
Kun seisoin 17. tiiboksissa, en voinut olla aistimatta reiän historiaa ja jännitystä. Tiesin, että olin unohtumattoman elämyksen äärellä. Katsomot olivat yhä pystyssä, ja pystyin tuntemaan tuhansien ihmisten katseet ja läsnäolon. Vedettyäni syvään henkeä tiiasin palloni ja löin. Lyönti oli hyvä ja pallo laskeutui turvallisesti viheriölle – olin todella innoissani ja myös helpottunut.
RGV Tour -kiertueellta tuttu #AceCam oli luonnollisesti päällä, mutta ehkä vähemmän yllättäen emme päässeet todistamaan yhtään hole-in-onea. Len osui myös viheriöön. Patrick päätyi pieneen saaribunkkeriin, kun taas Mikko jäi vain muutaman sentin vajaaksi viheriöstä, osuen puurakenteisiin, josta pallo kimposi takaisin veteen.
Ja jos 17. väylä on ikoninen, 18. väylä on kertakaikkisen upea. Massiivinen klubirakennus kohoaa viheriön takana, ja vesi kulkee koko matkan väylän vasemmalla puolella. Huolimatta siitä, että minulla oli vaikeuksia draiverini kanssa koko päivän, olin päättänyt onnistua avauksessa. Ja niin teinkin, 269 metrin avauslyönti väylän oikeaan reunaan. Lähestymiseni ei ollut se paras mahdollinen, mutta pian sen jälkeen, kun upotin 20-metrisen birdieputtini (kyllä, tositarina!), tuntui kuin olisin maailman huipulla.
Koko päivä oli golfin, yhteisön ja lajin kasvun juhlaa, ja olen kiitollinen, että sain olla siinä mukana. The RGV Tour 2.0 ja #PLAYDAY olivat täydellinen syy päästä paikalle, tukea tärkeää asiaa ja kokea TPC Sawgrassin taika.
En malta odottaa, mihin tämä matka vie meidät seuraavaksi.
Teemu Ruuska
COO
Golf GameBook
P.S. Kiitos Mikko, Len, Charlo ja Patrick. Se todellakin oli unohtumaton päivä!
